Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
Kirjoituksia suomen kielestä ja kielilaista
 
 
|

Arvoisa opetusministeri,

haluamme kiittää ystävällisestä vastauksestanne liittyen 1.6. luovuttamaamme Kielivalinta-adressiin. Koska koimme kuitenkin vastauksen menevän osin ohi itse asiasta, haluamme kiinnittää vielä huomiota joihinkin kohtiin vastauksessanne:

Lainsäädäntöön liittyvät peruslähtökohdat ovat jo pitkään olleet allekirjoittaneen vanhempaintoimikunnan tiedossa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan tälläkään hetkellä määrittele yksityiskohtaisesti sitä millä menetelmillä ruotsinkieliset palvelut tarjotaan. Lain puitteissa on mahdollista käyttää ensi sijassa vaikkapa tulkkipalveluita tai viranomaisilla voi olla ruotsinkieleen erikoistuneet asiakaspalvelijat. Yleisistä, kaikkia virkamiehiä ja julkista sektoria tai sen palveluntuottajatahoja koskevista ruotsintaitovaatimuksista huolimatta henkilökunnalla ei todellisuudessa ole läheskään aina hyvän palvelun edellyttämää ruotsintaitoa, sillä toimiva kielitaito ei synny muodollisin toimenpitein aikaansaadulla pakolla. Ruotsinkielisiä palveluja onkin jo käytännön tasolla alettu eriyttää eri henkilöille tai toimipisteisiin (vrt. tietyt Helsingin alueen terveysasemat), ja toimia tavalla joka sopisi tilanteeseen, jossa ruotsin yleistä opiskelupakkoa ei ole.

Myös ruotsinkielisen koulutuksen paikkajakoa on syytä tasapainottaa siten, että ruotsinkieliselle vähemmistölle löytyisi omakielisiä asiakaspalvelijoita ja muuta ammattikuntaa, joka työkseen kohtaa ihmisiä, esim. ruotsia äidinkielenään puhuvia sairaan- ja vanhustenhoitajia. Nykyisellään ruotsinkielisen koulutuksen opiskelijakiintiöt kuitenkin vinouttavat tilannetta; ruotsinkielisiä ohjataan kiintiöiden kautta etupäässä akateemisille, erityisesti kauppatieteellisille (korkeapalkkaisemmille) aloille, kun samaan aikaan on tapana valittaa suomenkielisten kohdalla liian kovasta paineesta päästä korkeakouluopetukseen.

Vaikka kielilaki ei edellytä ruotsinopiskelun yleistä pakollisuutta, se on toki omiaan luomaan julkiselle sektorille ylimitoitettuja vaatimuksia ja ylimääräisiä kustannuksia. Silloin kun lait ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa tai niiden soveltaminen tuottaa suoranaisia ongelmia, lakeja on pyrittävä muuttamaan toimivammiksi. Toimimaton laki johtaa pitkällä tähtäimellä lain yli kävelemiseen (jota kielilain kohdalla on jo tapahtunut) sekä lain ja sen säätäjän kunnioituksen alenemiseen. Lakien ja niiden muutosten valmisteluun osallistuminen on osa ministerinkin työtä.

Ministeri katsoo vastauskirjeessään nykyisen pakollisen ruotsinopetuksen tarjoavan hyvät valmiudet nuorten ja myöhemmin aikuisten väliseen pohjoismaiseen yhteistyöhön. Osoittavatko mielestänne hyviä ruotsivalmiuksia ne tosiseikat, että ruotsin osaaminen on yliopistollisen tutkimuksen (KIEPO) valossa heikkoa, ja että kieltä ei olla taipuvaisia käyttämään? Ne suomenkielisen enemmistön edustajat jotka päätyvät työssään pohjoismaisiin kontakteihin, käyttävät pääsääntöisesti englantia, joka on myös useimpien pohjoismaisten yritysten työkieli. Tähän vaikuttaa osaltaan jopa skandinaavikieliä äidinkielenään puhuvien keskinäiset ymmärtämisvaikeudet (esim. tanskan kohdalla), sekä pohjoismaisten yritysten kansainvälistyminen ja riippuvaisuus pohjoismaiden ulkopuolisista toimijoista.

Kokemukset suomalaisten kielivalinnoista kertovat, että laajamittaisesta valistuksesta, kuten kouluissa järjestetyistä kielivalintatilaisuuksista huolimatta, valtaosa koululaisten perheistä pitää äidinkielen ohella kahta vierasta kieltä (joka ruotsikin pedagogisesti on) sopivana määränä lapselleen. Tämä on myös EU:n ja 26.9. vuosittain vietettävän Euroopan kielipäivän suositusten mukainen määrä. On selvää, että kielten laajempikin opiskelu on toivottavaa, mutta tällaiset suositukset laaditaankin keskiverto-opiskelijan resurssit huomioiden.

Opetusministeri toivoo kirjeessään Vuoksenniskan koulun vanhemmilta kieltenopetuksen ammattilaishankkeita tehokkaampaa tulosta kielten monipuolisen opiskelun lisäämiseksi? Kiitämme näin valtaisasta luottamuksesta, mutta toteamme, että hanke on nykyoloissa varmasti mahdoton myös meille. Monipuoliseen kieltenoppimiseen tulee aina kannustaa, mutta olosuhteet on kuitenkin tehtävä sellaisiksi, että ne antavat mahdollisuuden laajentaa kansallista kielipalettiamme kaikille - ei vain sille pienelle osalle jolla on useiden kielten opiskeluun vaadittava aika, taipumukset ja motivaatio. Ruotsin asettaminen samalle viivalle muiden kielten kanssa tuo eri kielten opiskeluun tasa-arvoa ja yksilöllisten motivaatioiden toteuttamisen kautta parempia oppimistuloksia. Emmehän tarvitse ensi sijassa kielten opiskelijoita, vaan osaajia?

Kielivalinnoissa on kyse myös demokraattisista oikeuksista. Useiden tutkimusten mukaan selvä enemmistö suomalaisista haluaa ruotsin valinnaiseksi. Perheillä ja heidän lapsillaan on oikeus henkilökohtaisiin mieltymyksiin eri kieliä ja kulttuureja kohtaan. Ruotsi ei kuulu oletusarvoisesti suomalaiseen identiteettiin. Identiteettinsä määrittää myös jokainen ihminen itse. Oikeus omaan identiteettiin on turvattu lainsäädännössä jopa uskonnollisen ja sukupuoli-identiteetin kohdalla, vaikka mainitut osa-alueet kuuluvat koko länsimaisen yhteiskunnan perusteisiin. Meillä tulee olla oikeus myös kielelliseen identiteettiin, henkilökohtaisiin mieltymyksiin ja niiden mukaisiin valintoihin kieliopinnoissa. Nämä valinnat perheet osaavat, ja heillä on oikeus, tehdä omista lähtökohdistaan, voiden hyödyntäen myös sitä tietomäärää, joka eri kielten tarpeesta työelämässä on jo olemassa. Tätä tietoa tulee tarjota koululaisten perheille kattavassa ja puolueettomassa muodossa.

Suomen poliittinen kulttuuri on murrosvaiheessa, minkä opetusministerikin on varmasti pannut merkille. Muutos koskee kasvavassa määrin myös kielipolitiikkaa, ja sen keskeisin muutosajuri on uusien kansalaisverkostojen syntyminen internetin myötä. Lienee perusteltua odottaa, että nykyinen kielilainsäädäntö ja sen soveltamistavat tulevat saamaan osakseen yhä enemmän ansaittua kritiikkiä, jatkossa myös järjestäytyneeltä taholta.

Kielikysymykseen liittyvät jännitteet ovat perua ruotsinkielen suhteettomasta ja enemmistön yli kävelevästä asemasta maassamme, eivät tänä päivänä enää niinkään historiasta. On valitettavaa, jos vastakkainasettelua edelleen kirvoittava ruotsin asema maamme ainoana kaikkia opetusasteita koskevana aineena pysyy suljettuna ja suurelta yleisöltä kiellettynä aiheena, tabuna. Tällainen tilanne ei lupaa kovin hyvää sen paremmin kieliryhmien väliselle suhteelle kuin ruotsille ja sen oppimistuloksille.

On korkea aika avata ruotsinkieltä koskeva keskustelu.

Maahamme on kuluvana vuonna 2007 syntynyt ruotsin valinnaisuutta kaikille oppiasteille ajava Vapaa Kielivalinta ry, jota myös Vuoksenniskan koulun vanhempaintoimikunnan jäsenet olivat perustamassa. Nettisivut löytyvät osoitteesta http://www.vapaakielivalinta.fi/.

Ystävällisin terveisin
Vuoksenniskan koulun vanhempaintoimikunnan puolesta

Hannu Koho
varapuheenjohtaja


Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Kerrankin todellinen oppositio voi olla tyytyväinen hallituksen tekemisiin. Tämä on aivan oikea linja, mitä ministeri Haatainen on ajanut. Se on vain vielä puolitiessä, mutta tästä tämä historiallinen muutos alkaa, pakkoruotsi poistuu yön pimeyteen ja valinnanvapaus tulee viettämään riemuvoittoa. Tämä on erittäin hyvä askel siihen suuntaan, että myös pojat jatkossa voivat päästä korkean asteen opiskeluun, ettei tarvitse osata neljää kieltä, muttei ei ole mitään sanottavaa. Paljon parempi on, että on jotain sanottavaa, ja siihen tässä pyritään ja siihen tässä päästään. Tämä on hyvä.

Timo Soini /ps: Arvoisa herra puhemies! On kerrankin todellisen opposition puolesta kiva tulla kehumaan hallituksen hyvää esitystä sikäli, että vihdoinkin alkaa järki lisääntyä Suomessa ja päästään näissä rakenneasioissa myös ylioppilaskirjoituksissa eteenpäin. Tämä on täysin hyväksyttävää ja toivottavaa, että tämä ruotsin kielen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa poistuu, ja siltä osin, kun hallitus sanoo, että tämä ei ole iso muutos, niin sehän ei pidä paikkaansa. Ymmärrän sen, että ruotsinkieliset ja Rkp ovat tästä harmissaan, sillä tämä on se portti, jolla tämä kehitys aukeaa siihen suuntaan, että pakkoruotsi poistuu vielä peruskouluistakin eikä siihen mene kymmentä kahtakymmentä vuotta. Niin pitäisi ollakin. Suomen kansan suuri enemmistö on sitä mieltä, että ruotsin kielen opetuksen pitäisi olla vapaaehtoista. Niin sanottu pakkoruotsi on poliittisen lehmänkaupan tulosta 1960-luvulta. Ei se asia mistään Suomen itsenäisyyden alkuajoista tule, vaan se on poliittisen lehmänkaupan tulos, Virolaisen hallituksen aikanaan tekemä, ja nyt tämä vähitellen alkaa poistua. Siitä tässä on kysymys, ja tämä on oikea kehityssuunta.

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun me katsomme etenkin poikia, meillä lääkärit, tuomarit, yhä enemmän koulutetut ihmiset ovat naisia, ja ei siinä mitään, on hyvä, että naiset kouluttautuvat, mutta pojat usein jäävät jälkeen juuri siitä syystä, että he eivät halua ensin opetella neljää kieltä, että he pääsevät oppimaan yliopistoon jotain muuta, ja tämähän on se perusasia. Ei missään maailman maassa tällaista opetuspolitiikkaa, koulutuspolitiikkaa ja kielipolitiikkaa ole kuin Suomessa, eikä meilläkään siihen enää ole varaa. Opetusministeriö on tähän vihdoin ja viimein alkanut reagoida, ja tämä on hyvä linja.

Ed. Tahvanainen puhui sikäli oikein, että venäjän kielen hyödyllisyys ja osaaminen tulee jatkossa olemaan tärkeää Kainuussa, raja-Karjalassa, muutenkin. Se on nouseva trendi ja on ihan hyvä. En minä pakkovenäjää kannata missään mielessä, mutta vapaaehtoisesti sitä saa lukea ja vapaaehtoisesti saa ruotsiakin lukea, minkä lystää. Minä olen lukenut pakkoruotsia, olen yliopistossa suorittanut kielikokeen, pärjäsin koulussa suhteellisen hyvin eikä se minulle tuottanut kuin henkistä tuskaa, ei siis käytännöllistä tuskaa. Mutta en ymmärrä sitä, että tällä kieliblokkauksella pojat, jotka muutenkin ovat jo heikommin motivoituneita, sysätään pois uralta, koska hyvin kriittisessä vaiheessa 15-18:n iässä lyödään kieliä reppu, kontti täyteen ja sanotaan, että alahan pupeltaa tästä, ja se tässä nyt aukeaa. Tältä osin ymmärrän tietenkin Rkp:n ja muitten huolen. Mutta jos todella olisitte pitäneet sitä asiaa tärkeänä, olisitte tehneet siitä hallituskysymyksen, mutta koska teillä ei tärkeämpää kysymystä kuin hallituksessa pysyminen ole, ei edes ruotsin kieli, niin sen takia te pysyitte hallituksessa. Tämähän on se tosiasiallinen tilanne, ja nyt tämä tilanne, kun tämä laki hyväksytään, on nuijan kopautuksella selvä, ja sellaista kynnystä sitten ei ole olemassa senkään vertaa.

Arvoisa herra puhemies! Myös tämä niin sanottu pakkoruotsi on sellainen tekijä, josta saatte kiittää sitä, että minä täällä Suomen eduskunnassa näitä puheita pidän, sillä hyvin moni pakkoruotsin vastustaja äänesti minua Uudellamaalla, koska minulla oli tästä asiasta selkeä linja. Etenkin nuoret miehet totesivat, että tämä on järjetön tilanne, ja löytyi joku, joka uskalsi sanoa, niin kuin asiat ovat. Ei ole kovinkaan suosittua hommaa ollut tämä vapaaehtoisuuden suosiminen. En minä yritä mitään ruotsin kieltä Suomesta juuria pois. Jokainen saa sitä opiskella niin paljon kuin sielu sietää. Vapaaehtoiseksi sen olen halunnut, ja se nyt ylioppilaskirjoituksista alkaa ja vähitellen vuosi vuodelta leviää.

Olin aikanani Suomalaisuuden Liiton hallituksen jäsen, mutta tultuani valituksi eduskuntaan jätin hallituksen, jotta voisin toimia riippumattomasti. Toivon nyt, että kun Suomalaisuuden Liitolta vietiin valtionavut sen takia, että se ei hyväksynyt pakkoruotsia, niin kun pakkoruotsi on poistettu ylioppilaskirjoituksista, nämä valtionavut palautetaan tälle järjestölle. Sen verran aion pitää vielä ruotsin kielen puolta omassa puolueessani, että puolueeni Perussuomalaiset-Sannfinnländarna on kaksikielinen, mutta meillä hyvin voimakas fraktio ajaa, että puolueen pitäisi muuttua yksikieliseksi. Suomessa on tasan yksi yksikielinen puolue, se on Svenska folkpartiet. (Ed. Elo: Miten paljon on jäseniä?) - Ed. Elo, meillä on 2 000 jäsentä ja joka päivä tulee lisää. Meillä on trendi toisin päin kuin sosialidemokratiassa: teillä laskee, meillä nousee. Mutta teillä on lähtötaso vähän korkeampi.

Arvoisa herra puhemies! Montakin asiaa tästä voisi sanoa. Keskityin nyt tähän kieliasiaan ja sanoin, niin kuin se mielestäni on. Ed. Osmo Soininvaara puhui siinä mielessä järkeä, että matematiikka ja monet käytännön aineet ovat tärkeämpiä. Haluan kiinnittää nyt huomiota, vaikka se ei tähän varsinaisesti liitykään, kun on kysymys lukioaineista ja lukio-opetuksesta ja lukiolaista, siihen, että kyllä esimerkiksi ammattikoulutus on hyvin tärkeää, jotta meillä on kavereita, jotka osaavat korjata autoja, rakentaa taloja. Ei kaikkien tarvitse osata neljää kieltä varsinkaan, kun ei ole edes niillä neljällä kielellä mitään sanottavaa.

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin herkällä korvalla ed. Sasin puheita. Hän on yleensä tiukka liberalismin edunvaatija ja valinnanvapauden kannattaja. Ihmettelen kyllä, että hän on näin jyrkästi tämän pakkoruotsin loukussa ja kannattaja. Ihmettelen kyllä samassa yhteydessä sitä, että kokoomus tai ainakin osa siitä näkee ruotsin kielen aivan perustavaa laatua olevana arvona Suomessa, mutta vaikka kristinusko on koko eurooppalaisen sivistyksen perusta, kokoomus ei kannata sitä kirjattavaksi Euroopan perustuslakiin toisin kuin muut konservatiivit ympäri Eurooppaa.

Timo Soini /ps: Arvoisa herra puhemies! On mukavaa olla kansan kanssa samaa mieltä, kun ed. Elokin täällä sanoi, että kyllä kansa tietää, ja kansa tietää. Tämä pakkoruotsin poistaminen alkaa tästä pykälästä, ja se on hyvä. 10-15 vuotta, niin se pakkoruotsi poistuu peruskouluistakin, koska meillä ei ole varaa enää luetuttaa joka ikäluokalla pakolla kieliä. Siihen tämä on menossa. Varjelkoon, että meillä koulutuspolitiikkaa tehtäisiin kuuden ällän ylioppilaita varten! Kyllä ne, jotka ovat hyviä, pärjäävät aina, mutta me emme saa masentaa tällä kielirummutuksella laajoja kansanrivejä. Jokainen saa opiskella niin monta kieltä kuin lystää, siitä ei ole kysymys.

Mutta vielä sitten: Tällä kielilailla nyt perustellaan tätä pakollisuutta ja ikuisuutta. Kielilaki on susi. Se on erittäin huono, ja se tulee käytännössä muodostumaan rudimentiksi, rasitteeksi. Sille tulee käymään niin kuin Neuvostoliiton perustuslaille, että pumaka on pumaka ja sinänsä hyvä, mutta käytäntö ajaa yli. Niin kuin täällä moni on todistanut, itse asiassa tämä kielitaito ja nämä kielikokeet yliopistolla niin kuin muutkin suoritetaan läpäisyperiaatteella. En minä tiedä yhtään lääkäriä, tuomaria tai muutakaan, jolta olisi jäänyt sen takia toimi saamatta, että ei ruotsin kieltä osaa, ja sehän olisi jo aivan päätöntäkin, jos näin olisi.

Timo Soini /ps: Arvoisa herra puhemies! Tämä on ollut oikea poliittisen korrektiuden korkea veisu, jossa kaikki ovat kilvan todistaneet, kuinka ihanaa ja tarpeellista se kaksikielisyys ja ruotsin kieli on. Itse en sitä ole tehnyt enkä tee.

Maahanmuutto tulee Suomessa lisääntymään. Meille tulee sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja muuta ammattihenkilökuntaa. He menevät suoraan hoitamaan potilaita ja sairaita. Ei siinä ruveta jatkossa kielitutkintoja ja kielikokeita kyselemään. Tämä on tulevaisuuden näky. Latu on avattu ja tie on selvä. Olen erittäin tyytyväinen, että opetusministeriön virkamiesten päässä on järki lisääntynyt. Käytäntö pakottaa meidät tähän muutokseen, ja käytäntö pakottaa pakkoruotsin lopulliseen poistamiseen 10-15 vuoden päästä.

Arvoisa herra puhemies! Jos haluatte nähdä tyytyväisen opposition kansanedustajan, katsokaa tännepäin. Olen uskollinen hallituksen sotilas tässä asiassa.



Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Mitä tulee ed. Lapintien puheenvuoroon, niin ed. Lapintie osaa ruotsia niin hyvin, että hän pystyy myöskin arvioimaan, mitä suomalainen ylioppilas osaa.

Suomalaisen ylioppilaskokeen taidolla ja kaksikielisyydellä ei ole mitään tekemistä keskenään. Ei ole lähelläkään kaksikielisyyttä se, että on suorittanut ylioppilastutkinnon, vaikka laudatur-arvosanan ruotsin kielessä.

Puhemies! Ed. Dromberg kyllä ihan oikeaan suuntaan vei keskustelua, kun hän totesi, että jatko-opinnoilla on suuri merkitys. Tuon esille tämän niin sanotun pienen kielikokeen eli lilla språkprovetin merkityksen. Se tulee säilymään kuitenkin. Se tulee säilymään yliopistoilla, se tulee säilymään ammattikorkeakouluissa, ja se ohjaa varmasti myöskin opiskelijoiden valintaa, voisin sanoa, että valitettavasti henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta näin tulee käymään.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Edellisellä kertaa sanoin "tack" eli kiitin ed. Sasia siitä, että hän lopetti puheenvuoronsa. Mutta tällä kertaa haluaisin, puhemies, todeta noin oikein ääneen paikaltani, että, ed. Sasi, sen näkee kyllä, että te ette ole koskaan toiminut opettajana, ette ainakaan ruotsin kielen opettajana. Nimittäin kun te väitätte sitä, että ylioppilastutkinto esimerkiksi olisi merkki siitä, että osaa ruotsin kieltä, niin minä väitän pitkäaikaisena opettajana, että se ei valitettavasti ole merkki siitä. Jos joku kirjoittaa sen alimman arvosanan ruotsin kielessä, ed. Sasi, niin hän vielä sekoittaa verbit "vara" ja "ha". Näillä taidoilla jo pääsee Suomessa ylioppilaaksi ruotsin kielestä tänä päivänä. Se ei merkitse todella osaamista.

Mutta, puhemies, haluaisin myöskin ihmetellä sitä, onko puheenjohtajaehdokas Sasi saamassa laajaa kannatusta kokoomuksesta näkemyksilleen. Minusta tuntuu, että ei ole, ja ehkä ihan viimeisenä: Tuntuu siltä, että ne, jotka täällä salissa saavat Hufvudstadsbladetiin kirjoittaa kolumnejaan, ovat kaikkein innokkaimpia tämän pakkoruotsin puolustajia. Heihin kuuluu ed. Sasi, joka myöskin - en aina jaksa lukea (Puhemies koputtaa) hänen kaikkia vuodatuksiaan - saa kirjoitella sinne.

Mikko Elo /sd: Värderade talman! Allra först vill jag säga hur mycket jag sätter värde på det svenska i Finland och också det arbete som finlandssvenskarna utfört här i landet under långa tider. Men att bibehålla svenskan som obligatoriskt ämne i skolan har ingenting att göra med kunskaperna i svenska språket eller med tvåspråkigheten i vårt land.

Personligen tycker jag att det har varit en väldigt stor rikedom för mig att jag har studerat svenska i skolan, har studerat svenska eller nordisk filologi vid universitet och att jag åtminstone själv tycker att jag behärskar svenska språket. Men som sagt, så är det ofta så att de som inte riktigt behärskar språket talar liksom mest eller varmast för att bibehålla svenskan som obligatoriskt ämne också i studentexamnen eller i allmänhet i skolan.

Puhemies! Ruotsin kielen osaamisella ja kaksikielisyydellä ei todella minun mielestäni ole mitään tekemistä pakollisen ruotsin kielen opetuksen kanssa. Osaaminen on aivan eri asia kuin pakkoruotsi, jota noin 40 prosenttia yläasteella lukee kolmen vuoden ajan eikä sen jälkeen jatka ruotsin kielen opintoja. Ei kulu kuin vuosi pari, niin he eivät enää muista oikeastaan sanaakaan siitä, mitä he ovat ruotsia oppineet koulussa. Tämä on todella suuri ongelma. Jotta sitten ruotsin kielen opiskelusta olisi hyötyä, sitä pitäisi todella osata. Siinä olen ed. Sasin kanssa samaa mieltä. Mutta kun opettajana todella, esimerkiksi 90-luvun alkupuolella vielä ammattikorkeakoulussa, jonne tuli ylioppilaita, huomasi sitten viime vuosien aikana sen osaamisen tason jatkuvasti heikkenevän, niin olen todella huolestunut siitä, kuinka vähäisellä osaamisella tänä päivänä ruotsin kielessä voidaan päästä ylioppilaskirjoituksissa läpi.

Mitä tulee kaksikielisyyteen, jota muun muassa valiokunta tässä korostaa omassa mietinnössään, niin ei sillä, että opiskellaan ruotsia pakosta, ole mitään tekemistä kaksikielisyyden kanssa. Minä kysyn nyt, pyydän teistä jokaista suomenkielistä pistämään käden sydämelle ja sanomaan, kuinka kaksikielisiä te olette, kun te olette opiskelleet ruotsia ylioppilastutkinnon ja ehkä sitten tämän kielikokeen ja vähän enemmänkin. Minä väitän, että aika harvat suomenkieliset voisivat tässä salissa sanoa, että he ovat todella kaksikielisiä. Mutta suomenruotsalaiset tietysti ovat eri asia, he ovat kaksikielisiä, aika monet heistä, koska on paljon helpompi tietysti oppia suomea täällä. Sitä paitsi olen vähän huolissani myöskin suomenruotsin käytöstä, koska niillä paikkakunnilla, mitkä ovat kaksikielisiä, sanotaan nyt Helsinki, Turku, tällaiset alueet, ruotsin kielihän alkaa jo degeneroitua niin, että se on suurin piirtein puoliksi ruotsia ja puoliksi suomea. Siitä kannattaa suomenruotsalaisten olla todella huolissaan, minkälaista kieltä tänä päivänä puhutaan. Mutta ehkä siihenkin asiaan sitten voidaan palata.

Puhemies! On hyvä, että tämä hallituksen esitys nyt on tullut tänne ja että se hyväksytään. Siihen jää edelleen minun mielestäni ongelmia. Kun väitän olevani asiantuntija tällä alalla, niin väitän, että tämä pakollisuus jää edelleen ongelmaksi, koska sillä ei kyllä mitään voiteta. Vapaaehtoisuus olisi varmaan paljon parempi pohja ruotsin kielen opiskelulle ja todelliselle osaamiselle ja mahdollisesti sille, että monet tai ainakin jotkut suomenkieliset voisivat sanoa, että he ovat käytännössä kaksikielisiä, että todella osaisivat ruotsia niin hyvin.

Kyllä olen esimerkiksi television ruotsinkielisissä uutisissa katsellut monia akateemisesti koulutettuja ihmisiä, jotka ovat tämän kielikokeen suorittaneet, ja joskus on tullut mieleen kyllä, että olisi ollut parempi olla antamatta lausuntoa ruotsin kielellä, koska se ruotsin kieli on niin avutonta. Mutta jokainen arvioikoon itse oman taitonsa. Useimmiten meillä suomalaisilla näyttää edelleen olevan se kuva, että me osaamme paremmin kuin me todellisuudessa osaammekaan. Jokainen arvostaa omia taitojaan enemmän kuin ilmeisesti käytännössä olisi syytä.

Mitä tulee sitten tähän jatkoon, niin täällä on jo käynyt esille se, että meillehän jää kuitenkin tämä virkamiestutkinto niin ammattikorkeakouluun kuin yliopistoihin. Jos ei osata ruotsia, niin on aika vaikea jatkaa silloin opintoja esimerkiksi ammattikorkeakoulussa, ja palaan tähän ed. Valpaksen esitykseen, minun mielestäni ed. Valpas on oikeilla jäljillä siinä, että tällaista ammatillista osaamista, käden taitojen osaamista pitäisi lisätä merkittävästi, sen arvostusta pitäisi lisätä, mutta sitä ei kyllä pitäisi minun mielestäni sekoittaa yleissivistävään koulutukseen.

Minun mielestäni meillä on ammatillinen koulutus, jonka laatu on hyvä, jota voidaan edelleen parantaa, meillä on lukiokoulutus, jonka laatua pitää parantaa, mutta ei mielestäni pidä lähteä siitä, että näitä entistä enemmän sekoitetaan toisiinsa. Minusta pitää lähteä siitä, että yhteiskunta palkallisesti ja muuten arvostaa mestarin tutkintoa siinä kuin maisterin tutkintoa. Tämä on saksalainen lähtökohta. Minun mielestäni saksalaiset ovat onnistuneet tässä oikein hyvin. Sen takia minä haluaisin kyllä kehittää näitä kahta väylää rinnakkain muun muassa niin, että ammatillisessa koulutuksessa esimerkiksi tulee entistä enemmän teoreettisia valmiuksia, kielivalmiuksia, matemaattisia valmiuksia, mutta että esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa voisi olla vaikka linja, jossa pelkästään olisi, sanotaan, tai lähes pelkästään, tätä käsien taidon korostusta, koska meillä on sitten paljon sellaisia, joilla on todella suurta lahjakkuutta käsien taitojen osalta, mutta he eivät ole kiinnostuneet teoreettisista opinnoista. Minusta tuntuu, että esimerkiksi opintojen keskeyttäminen osaksi liittyy tähän, että osalle ikäluokasta jopa ammatilliset opinnotkin ovat liian teoreettisia.

Puhemies! Mitä tulee sitten tähän pakolliseen ruotsin kielen opiskeluun Suomessa, niin voin sanoa kyllä, kun tuolla Euroopassa olen ehkä ollut enemmän kuin monet muut kansanedustajat, että Suomen tilannetta ei todella muualla ymmärretä. Kun sanon, että meillä ruotsi ainoa pakollinen kieli suomen lisäksi, niin kukaan ei tahdo ymmärtää. Miksi, kysytään. Tosin riikinruotsalaiset kyllä kysyvät, minkä takia, herra Elo, te ette kannata pakollista ruotsin kielen opiskelua, ja sitten minun vastakysymykseni on, että hyvät ystävät, miksi ette sitten opiskele suomea siellä pakolla. Siellä on suurin piirtein saman verran suomalaisia Ruotsissa kuin on suomenruotsalaisia täällä. Minä ymmärrän historiallisen taustan, minä ymmärrän sen, (Ed. Nylander: Ymmärrättekö?) että tämä on provokatiivinen kysymys, mutta joka tapauksessa minun mielestäni tämä on todella asia, joka on - vielä kerran korostan - kaikkien meidän suomalaisten, joihin lasketaan suomenruotsalaiset. Kaikki saavat ottaa kantaa tähän, mutta kyllä minun mielestäni on nimenomaan suomalaisen enemmistön asia tästä asiasta keskustella ja päättää siitä.

Puhemies! Haluan vielä kerran sanoa, että kun peruskoulu tuli, niin silloin vain noin 20 prosenttia ikäluokasta opiskeli ruotsin kieltä pakollisena aineena, ja yhtäkkiä se olikin 100 prosenttia. Minä väitän, että todellinen osaaminen ei ole lisääntynyt 60-luvusta yhtään mihinkään. (Ed. Kallis: On valtavasti!) - Todellinen osaaminen, ed. Kallis, joka olette ruotsinkielinen.

Puhemies! Ehkä tässä vielä lopuksi sitten haluaisin sanoa Rkp:n asennoitumisesta. Kun nyt Rkp:n kannatus, josta en ole kovin paljon huolissani, laskee, niin olen jo aikaisemminkin täältä esittänyt, kannattaisiko Rkp:n joskus mennä itseensä ja miettiä, että kun Rkp on yrittänyt ottaa monopolin ruotsin kielen opetuksessa ja opettaa meille suomenkielisille, mikä meille on hyvä, niin onko se syy, minkä takia Rkp:n kannatus jatkuvasti laskee. Mutta sekin on Rkp:n asia arvioida tätä. Ei se ole minun asiani.

Puhemies! Mitä sitten tulee tähän jatkoon, niin olen esittänyt aikaisemminkin toivomuksen, että hallitus valmistelisi tämmöisen selonteon siitä, mitä kieliä Suomessa pitäisi opiskella. Esimerkiksi haluan tässä tuoda esille, että kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 95, niin silloin näytti, että sen ranskan kielen osalta, joka on Euroopan unionin keskeinen kieli, niin kukaan ei hievahtanut mihinkään. Näytti, että sillä ei ollut mitään merkitystä, että suomalaisten pitäisi osata paljon enemmän ranskaa kuin aikaisemmin. Englantihan, niin kuin olen sanonut, bad english, on varmaan tavallisin kieli, mitä me suomalaisetkin osaamme vieraista kielistä suomen kielen lisäksi. Se on varmaan paljon tavallisempaa kuin ruotsin kieli. Sen takia haluan korostaa sitä, että me tarvitsemme paljon monipuolisempaa kielitaitoa kuin tällä hetkellä. Me tarvitsemme todella hyvää kielitaitoa, täsmällistä kielitaitoa. Täällä tuntuu, että mestareita ovat ne, joilla on erittäin vähän kokemusta ainakin tämän asian opiskelun ja opettamisen suhteen, ainakin opettamisen suhteen.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Äskeisessä puheenvuorossani viittasin lähinnä ed. Valppaan puheenvuoroon, jossa vaadittiin vielä pitkälle menevämpää ratkaisua. Hänhän puhui siitä, että tulisi ammatillisia aineita ylioppilaskirjoituksiin. Minulla ei ole mitään nykyistä järjestelmää vastaan, jossa kahden tutkinnon suorittaminen samanaikaisesti on mahdollista. Se on ihan hyvä järjestelmä sellaisenaan, mutta jos edelleen muutettaisiin sitä siihen suuntaan kuin ed. Valpas esittää, en tahdo uskoa sen mallin hyvyyteen.

Mitä ed. Laakson puheenvuoroon tulee, ed. Laakso, me olemme menestyksellä esitelleet tätä Ahvenanmaan mallia siellä Euroopassa. Kyllä suurin osa eurooppalaisista ihmettelee sitä, että kun tässä maailmassa meillä on ruotsi ainoa pakollinen kieli suomen kielen lisäksi, miten me maailmalla tulemme toimeen, kun sillähän nyt ei tule, ei suomella eikä ruotsilla Pohjoismaiden ulkopuolella missään toimeen. Mutta kyllä ed. Laaksokin muuten ihan hyvin on englannin kielellä pärjännyt Euroopan neuvostossa.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Kun ed. Kallis puheenvuoronsa alussa ihmetteli sitä vastenmielisyyttä, mitä suomenkielisten keskuudessa on ruotsin kieltä kohtaan, henkilökohtaisesti haluan korostaa sitä, että kielten oppiminen, ed. Kallis, ei ole kovin yksinkertainen asia. Se, että ihminen oppii todella hallitsemaan jonkun itselleen vieraan kielen, vaatii valtavan määrän työtä, niin kuin ed. Kallis on varmaan elämänsä varrella myöskin oppinut.

Kun ed. Soininvaara esimerkiksi aikaisemmin puhui, että annettaisiin ylioppilaskirjoituksissa ainoastaan yksi arvosana kielistä, se osoittaa sitä, että hän ei todella tunne yhtään tätä asiaa, mistä hän puhuu. Yhdenkin vieraan kielen, ja tässä tapauksessa toisen kotimaisen kielen, taitaminen vaatii, siis todella osaaminen, valtavan määrän työtä, uskomattoman määrän työtä, ja sitä ei valitettavasti kaikilla ole halua tehdä. Kyllä kansa tietää, eli suomenkieliset lähtevät varmasti siitä, että monta kertaa heille yksinkertaisinta on oppia englanti ja sitten yrittää pärjätä sillä maailmalla.

Mikko Elo /sd: Herr talman! Först några kommentarer till vad riksdagsledamot Jansson sade om tvåspråkigheten. Jag instämmer helt i vad han sade men jag undrar hur mycket han har arbetat i sin egen valkrets på Åland för tvåspråkigheten. Om jag förstått riktigt så är det så att de åländska studerandena studerar väldigt lite finska, de vill i mycket stor utsträckning undvika studier i finska. Om jag inte har rätt så hoppas jag att riksdagsledamot Jansson korrigerar mig.

Mutta, puhemies, myöskin täällä on tullut esille oppositiopolitiikka. Se on tullut monessa eri puheenvuorossa. Vihreitten ryhmähän on kaikkein mielenkiintoisin. Vihreillä näyttää olevan jokaisella edustajalla oma oppositiolinjansa.

Täällä ed. Krohn on esiintynyt virallisen opposition puolesta. Hän on sanonut, että hänellä takanaan on ryhmän enemmistö. Ed. Soininvaara on todennut, että kaikki kielet voitaisiin pistää yhteen arvosanaan. Niin kuin sanoin, se osoittaa kyllä erinomaisen vähän asiantuntemusta kielten opiskelusta. Toivottavasti hänellä edes jollakin alalla on vähän enemmän asiantuntemusta kuin tällä alalla.

Sitten kun täällä vielä ed. Kallis esittelee aivan omaa kielipolitiikkaansa ja ylioppilastutkinnon osalta erityisesti, niin haluaisin täällä yleisön pyynnöstä kysyä, puhuuko ed. Kalliksen hevonenkin ruotsia. (Ed. Kallis: Se on kaksikielinen!)

Puhemies! Vakavasti ottaen haluan aivan muutamalla sanalla kommentoida ed. Gustafssonin erinomaista puheenvuoroa, jossa ed. Gustafsson, puoluetoverini, katsoi pitkälle tulevaisuuteen sen suhteen, mikä koskee ammatillisen koulutuksen asemaa. Olen sitä mieltä, että se, mitä ed. Gustafsson esittää, on varmasti varteenotettavaa. Oma mallini on vähän erilainen, mutta toivottavasti meidän pyrkimyksemme ovat kuitenkin samanlaisia. Eli lähtökohtana on se, että ammatillisen koulutuksen arvostusta pitää lisätä ja siihen, ammatillisen koulutuksen arvostukseen, pitää todella panostaa. Sitä on kehitettävä. Mielestäni on erittäin murheellista se, että peruskoulun jälkeen 10 prosenttia ikäluokasta jättää kokonaan jatkokoulutuksen käyttämättä ja 10 prosenttia ikäluokasta lopettaa ammatillisen koulutuksen. Eli me olemme todella suuren ja vaikean tehtävän edessä.

Mutta henkilökohtaisesti olen ihaillut tätä saksalaista kisälli-mestari-mallia, jossa ihmiset todella, kun he valmistuvat ammattiinsa, osaavat ammattinsa erinomaisen hyvin. Sanoisin, että meidän pitäisi arvostaa ammatillista koulutusta sekä yhteiskunnallisesti että taloudellisesti. Niin kuin totesin aikaisemmin, minusta maisteri ja mestari pitäisi arvostaa samanarvoisiksi. Jokaisen, joka on todellinen ammattityöntekijä, palkka ja yhteiskunnallinen arvostus pitäisi olla sama kuin yliopistossa tutkintonsa suorittaneen. Ei varmasti meistä ole kukaan, toivottavasti, eri mieltä tästä näkemyksestä.

Mitä sitten tulee ammatillisen jatkokoulutuksen korkeakoulukelpoisuuteen, niin siitäkin me varmasti olemme samaa mieltä. Se on ihan hyvä asia. Nythän ongelma tietysti tulee olemaan - ja tiedän, että se on jo pitkän aikaa ollut olemassa - se, että ammattikorkeakouluun tuli tämä niin sanottu kielikoevaatimus. Kun itse toimin opettajana silloin yli 10 vuotta sitten, niin ammatillista tietä tuli opiskelijoita, joiden taidot valitettavasti eivät läheskään yltäneet sille tasolle, mitä vaaditaan tässä pienessä kielikokeessa. Opettajat sanovat suoraan, että he joutuvat katsomaan tätä läpi sormien. Tämä on todellinen ongelma, jos me haluamme säilyttää tämän niin sanotun pienen kielikokeen tai virkamieskokeen ammattikorkeakoulussa.

Puhemies! Minun ajatukseni olisi se, että jotta koulupudokkaiden määrää voitaisiin vähentää ja opintojen keskeyttäminen saada hallintaan, meidän pitäisi ehkä ammatillista koulutusta kehittää nimenomaan niin, että meillä olisi teoreettinen väylä, jota myöten pääsee korkeakouluopintoihin, ja toisaalta kätten taitoja korostava linja. Itse asiassa ed. Gustafssonin ja ed. Valppaankin puheenvuoroista omalla tavallaan minun mielestäni heijastui ylioppilastutkinnon yliarvostus, ikään kuin ylioppilastutkinto olisi joku sellainen, johon meidän pitäisi pyrkiä. Minun mielestäni sen ei pidä näin olla. Meidän pitää lähteä siitä, että ammatillinen koulutus voi olla oma tiensä, arvostettu yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Ed. Gustafssonin näkemykseen yhtyen olen sitä mieltä, että tämä perusehdotus on ihan hyvä, ja varmasti eduskunta suurella enemmistöllä tulee tämän hyväksymään, mutta kiinnittäisin huomion lähinnä ed. Krohnin ja ed. Drombergin puheenvuoroihin.

Ed. Krohn antoi sen käsityksen, että vain hän ja muutama vihreä kansanedustaja ymmärtää sen, mikä on Suomen kansalle hyvä. No, minä en tahdo uskoa kyllä tähän ed. Krohnin näkemykseen.

Kun valiokunnan puheenjohtaja Dromberg puhui siitä, että kysymys on nyt kielen osaamisesta ja myöskin maamme kaksikielisyydestä, niin voin 17 vuotta ruotsin kielen opettajana toimineena kyllä sanoa, että kysymys ei ole osaamisesta. Se, että joku lukee yläasteella kolmen vuoden ajan ruotsin kieltä, ei merkitse, että tämä henkilö osaisi ruotsin kieltä, ed. Dromberg. Jos te olisitte opettanut sen saman ajan, olisitte kyllä havainnut sen, että sillä ei ole mitään tekemistä ruotsin kielen osaamisen kanssa, ei edes tämän päivän ylioppilastutkinnolla ole mitään tekemistä enää ruotsin kielen todellisen osaamisen kanssa.

Puhemies! Tähän kaksikielisyyteen voin sanoa, että 60-luvulla, kun pakollinen ruotsin kieli tuli, (Puhemies koputtaa) silloin vain 20 prosenttia ikäluokasta luki ruotsia. Uskon, että ruotsia osattiin todellisuudessa käytännössä enemmän kuin tänä päivänä.

Mikko Elo /sd (vastauspuheenvuoro): Puhemies! Tämä ehdotus on askel oikeaan suuntaan. Ongelmaksi jää vain se, että ruotsin kieli jää edelleen pakolliseksi kieleksi. Minua kyllä ilahdutti ed. Akaan-Penttilän puheenvuoro. Ed. Rundgren, olen toiminut aikanani kuusi vuotta Pohjoismaiden neuvostossa, olen ollut Euroopan neuvostossa 11 vuotta ja kyllä väittäisin, että englanti sittenkin taitaa suomalaiselle kansanedustajalle olla kaikkein tärkein kieli, mutta ei lähdetä nyt siitä kinastelemaan. Minun ajatukseni on se, että opiskeluhan ei merkitse osaamista ja osaamistahan tässä nyt tarvitaan.

Toinen asia on se, että olen ihmetellyt kovasti sitä, että Rkp on pitänyt tätä omana asianaan. Tämähän on suomenkielisten asia päättää, mitä kieliä me opiskelemme. Totta kai Rkp:llä saa olla mielipide siitä ja hallituspuolueena varmasti se on tuonut julkikin oman mielipiteensä. Minä ihmettelen, kun minä joka päivä luen Hufvudstadsbladetista sitä valtavaa keskustelua ja vyörytystä, mitä siellä käydään, niin kuin olisi teidän asianne päättää, mitä suomalaiset lukevat. Aivan niin kuin ed. Rundgren täällä, minä olen joskus, kun ruotsalaiset sanovat (Puhemies koputtaa), aiotteko te vähentää ruotsin kielen opetusta, kysynyt, (Puhemies koputtaa) koska te otatte suomen kielen pakolliseksi aineeksi kaikkialla Ruotsissa?

Mikko Elo /sd: Herra puhemies! Ehkä muutama sana ensin taustasta.

Olen itse toiminut 17 vuotta teknisessä oppilaitoksessa, ammattikorkeakoulussa ja Tampereen teknisessä yliopistossa insinöörien ja diplomi-insinöörien ruotsin ja englannin kielen opettajana. Sen lisäksi olen ollut kuusi vuotta Pohjoismaiden neuvostossa, käyttänyt siellä pohjoismaisia kieliä, nyt Euroopan neuvostossa 11 vuotta, että jonkinlainen tausta tähän suomalaisten kielitaitoon kuitenkin on olemassa.

Näillä näkymillä väittäisin, että tavallisin suomalaisten puhuma vieras kieli on tankeroenglanti. Se ei ole edes bad english, vaan se on tankeroenglanti. Se on varmasti muuttumassa, niin kuin ministeri Haatainenkin äsken totesi. Varmaan nuorempi sukupolvi jo osaa kommunikoida suullisesti, mutta minä pidän suomalaisten kielitaitoa yleisesti ottaen valitettavan heikkona kansainvälisissä yhteyksissä. Kun esimerkiksi presidentti Ahtisaari sanoi, että suomalaiset eivät saavuta korkeita virkoja kansainvälisesti, ja hän katsoi, että kehitysyhteistyömäärärahat johtaa siihen, niin kyllä minä väittäisin, että harvalla suomalaisella on semmoista kielitaitoa, että esimerkiksi jotakin pääjohtajan virkaa voitaisiin kuvitella. Jos katsotte heitä, jotka nyt ovat saavuttaneet pääjohtajan virkoja tuolla EU-tasolla, niin he ovat olleet kaikki suomenruotsalaisia, joille suomen kieli tulee huomenlahjana.

Tuntuukin siltä, herra puhemies, ettei EU-muutos, EU-jäsenyys, ole oikeastaan muuttanut mitään Suomessa. Aina puhutaan historiasta, minkälainen historia meillä on ruotsin kielen suhteen, mutta kyllä meillä historia muuttuu koko ajan, joka päivä muuttuu maailma, ja myöskin esimerkiksi kielitaitovaatimukset lisääntyvät jatkuvasti. Voisi sanoa, että vihdoinkin tämä kokeilu saadaan päätökseen ja se vakinaistetaan. Siinä suhteessa, niin kuin sanoin, tämä on oikea askel oikeaan suuntaan.

Toistan vielä sen, mitä totesin vastauspuheenvuorossani, että Rkp:n asennetta on erittäin vaikea ymmärtää. Minun kysymykseni esimerkiksi Rkp:n ihmisille olisi, että ovatko he todella sitä mieltä, että sen toisen puolen ikäluokasta, vähän vajaan, joka lukee vain 3-4 vuotta ruotsin kieltä yläasteella, on välttämätöntä lukea se 3-4 vuotta. Mitä palveluita te saatte siltä ryhmältä, joka on 3-4 vuotta lukenut ruotsia pari kolme viikkotuntia? Minä voin sanoa opettajana, että ette yhtään mitään, ettekä myöskään paljon muutenkaan voi heidän kanssaan kommunikoida ruotsin kielellä.

Kannattaa myös muistaa se tosiasia, että 1960-luvun loppupuolella vielä 20 prosenttia ikäluokasta luki ruotsia. Kun sitten peruskoulu tuli ja tehtiin kompromissi, niin silloin ruotsin kieli tuli pakolliseksi kaikille yläasteella. Silloin voidaan tietysti kysyä, että onko todellinen ruotsin kielen taito lisääntynyt. Se on minun kysymykseni. Oma vastaukseni on, että ei. Siis oleellisesti ei ole ruotsin kielen taito lisääntynyt 1960-luvun lopusta, vaikka kaikki sitä lukevat, ja minun mielestäni tämä pakollisuus jää edelleen ongelmaksi.

Jos minä tässä, puhemies, ajan voittamiseksi lainaisin Hufvudstadsbladetia. Se on käynyt erittäin, sanoisin, yksipuolista keskustelua, itse asiassa on vain hyökätty, kuka nyt olisi parhaiten Rkp:läisistä tai muista ruotsinkielisistä puolueista puolustanut ruotsin kielen asemaa. Täällä oli kuitenkin minun mielestäni yksi hyvä poikkeus, kun Christer Nykopp kirjoittaa 2. päivä huhtikuuta. Luen sen ruotsin kielellä ja muutaman pääkohdan käännän sitten suomen kielelle, koska ne kuvastelevat minun omia näkemyksiäni.

"Glöm tvångssvenskan, Sfp!

Sfp:s agerande i frågan om svenska skall vara ett obligatoriskt examensämne i den finska studentexamen är lindrigt sagt ömkansvärd. Att Hbl sedan på första sidan kommer med jämrande rubriker förstärker intrycket av total dikeskörning.

Sfp, som allmänpolitiskt intar en berömvärt väl avvägd liberalkonservativ ställning, har i språkfrågan steg för steg manövrerat in sig i en hermetiskt sluten återvändsgränd.

Sfp:s egentliga uppgift torde vara att värna om den svensktalande folkgruppens rättigheter. De är: Rätten att föra sin sak inför myndigheter på svenska, rätten att få skolutbildning på sitt eget språk och rätten till ett skäligt utbud av offentliga tjänster på svenska.

Dessutom skall Sfp, allt enligt egna definitioner, verka för att den svensktalande folkgruppen inte försätts i en diskriminerad ställning jämfört med den betydligt större finsktalande gruppen.

Att insistera på att tvångsmata finskspråkiga barn med svenskundervisning och kravet på att svenska skall utgöra en ofrånkomlig del av studentexamen tjänar inget av Sfp:s mål som de svensktalandes intressebevakare och inte heller Finlands övergripande mål att utvecklas vidare som internationellt verksam kulturnation.

Genom sin åsneaktiga envishet i frågan har Sfp spelat bort en mycket stor del av sitt politiska svängrum och härigenom försämrat sina möjligheter att tillvarata de intressen som verkligen behöver bevakas. Agerandet har också framkallat en välmotiverad ovilja mot partiet, och vad värre är, dess väljarkår, bland de finsktalande finnarna.

Finlands nationella intresse kräver å sin sida att man inser att båda nationalspråken, finska och svenska, är obetydliga som kulturbärare i större sammanhang. Ett gediget behärskande av modersmålet är trots detta ytterst viktigt, men att därtill tvinga skolbarnen att plugga ytterligare en språklig kuriositet ökar varken Finlands internationella eller nationella bärkraft.

Eftersom det knappast är möjligt att övertyga de nuvarande makthavarna i Sfp om hur de borde ändra sin inställning för att partiet skall kunna fylla sin uppgift blir resultatet att Sfp fortgående marginaliseras och de så kallade svenska frågorna efter hand lämnas helt utan förespråkare. Ur Finlands synvinkel är detta av mindre betydelse, men för den svensktalande folkgruppen innebär det större svårigheter och höga kostnader för att upprätthålla modersmålet."

Tämän artikkelin ydin on siinä - jos käännän sen vielä suomeksi ja lopetan puheenvuoron siihen - että Rkp:n toiminta siinä kysymyksessä, että ruotsin kielen pitää olla pakollinen aine suomalaisessa ylioppilastutkinnossa, on lievästi sanottuna surkuteltava, ja että Hufvudstadsbladet siitä etusivullaan jatkuvasti esittää vaikeroivia otsikoita, vahvistaa totaalisen ojaanajon vaikutelmaa. Rkp, jolla yleispoliittisesti on kiitettävän harkittu, liberaalikonservatiivinen asennoituminen, on kielikysymyksessä askel askeleelta ajautunut hermeettisesti suljettuun umpikujaan.

Rkp:n varsinainen tehtävä lienee puolustaa ruotsinkielisen kansanryhmän oikeuksia. Ne ovat: oikeus esittää asiansa viranomaisille ruotsiksi, oikeus saada koulutuksensa omalla kielellä ja oikeus kohtuulliseen julkisten palvelujen tarjontaan ruotsin kielellä. Sitä paitsi Rkp:n pitää omien määritelmiensä mukaan toimia siten, että ruotsinkielistä kansanryhmää ei aseteta diskriminoituun asemaan verrattuna huomattavasti suurempaan suomenkieliseen ryhmään. Se, että vaatimalla vaaditaan sitä, että suomalaisille lapsille pakkosyötetään ruotsin opetusta ja että ruotsi on välttämätön osa ylioppilastutkintoa, ei palvele mitään Rkp:n päämääristä ruotsinkielisten etujen valvojana eikä myöskään Suomen hallitsevia päämääriä kehittyä edelleen kansainvälisesti vaikuttavana kulttuurikansakuntana.

Aasimaisella itsepäisyydellään tässä kysymyksessä Rkp on menettänyt suuren osan poliittista liikkumavaraansa ja täten huonontanut mahdollisuuksiaan huolehtia niistä eduista, joista todella täytyy huolehtia. Toiminta on myös aiheuttanut hyvin motivoidun inhon puoluetta, ja mikä vielä pahempi, sen äänestäjäkuntaa kohtaan suomenkielisten suomalaisten keskuudessa. Suomen kansallinen etu vaatii toisaalta, että ymmärretään, että molemmat kansalliskielet, suomi ja ruotsi, ovat mitättömiä kulttuurin kantajina suuremmissa yhteyksissä. Kunnollinen äidinkielen osaaminen on tästä huolimatta äärimmäisen tärkeätä, mutta että sen lisäksi pakotetaan koululapset edelleen lukemaan kielellistä harvinaisuutta, se ei lisää Suomen kansainvälistä eikä kansallista kilpailukykyä.

Koska on tuskin mahdollista saada vakuuttuneeksi nykyisiä vallanpitäjiä Rkp:ssä siitä, kuinka heidän pitäisi muuttaa asennoitumistaan, jotta puolue voi täyttää tehtävänsä, jää tulokseksi, että Rkp jatkuvasti marginalisoituu ja niin kutsutut ruotsalaiset kysymykset vähitellen jätetään kokonaan ilman puolustajia. Suomen näkökulmasta tämä on vähemmän merkityksellistä, mutta ruotsalaiselle väestöryhmälle se merkitsee suurempia vaikeuksia ja suurempia kustannuksia ylläpitää äidinkieltä. 


 
Ed. Riihijärvi: Herra puhemies! Ed. T. Roos tonkaisi hyvin keskeistä asiaa hallituskokoonpanosta, kun hän sanoi, että ruotsalaisen kansanpuolueen jatkuva hallituksessaolo ei ole eduksi kansakunnan kehitykselle. Minä olen aivan samaa mieltä. Puolue on aivan liian kapealla pohjalla. Se on kielipuolue. Meillä ei ole mitään ruotsinkielisyyttä vastaan, ei ole savon murretta eikä muitakaan murteita vastaan. Mutta kun puolueella ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin killua hallituksessa ja aina olla vahvemman puolella, peesata, siitä seuraa, että hallitus myös halvaantuu.

 

En nyt sano, että tämä hallitus olisi ollut parempi, jos siinä ei olisi ruotsalaisia ollut. Mutta kuitenkin, kun katsellaan sitä, miten se edustaa kansalaisia, niin se edustaa niitä hyvin heikosti. Sen takia olen samaa mieltä ed. Roosin kanssa, että tulevissa hallituksissa ei ole eduksi, että ruotsalainen kansanpuolue on mukana.




LYLY RAJALA PTK 97/2007 vp

Täysistunnon pöytäkirja PTK 97/2007 vp

 

97. TORSTAINA 13. JOULUKUUTA 2007 kello 16

 

5) Yleisradio Oy:n hallintoneuvoston kertomus yhtiön toiminnasta vuosilta 2005 ja 2006

Ainoa käsittely

Kertomus K 16/2007 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintö LiVM 17/2007 vp

 

Lyly Rajala /kok: Arvoisa herra puhemies! Toisin kuin ed. Henriksson ehkä ei tiedä, te sanoitte, että onneksi Yleisradion hallitus on päättänyt. Yleisradion hallitus ei päätä mitään. Hallitus esittää, hallintoneuvosto päättää, ja se tapahtuu ensi viikon tiistaina, tiedoksi. Minua varoitettiin tuolla käytävällä taas kerran, että älä mene puhumaan sellaisia, ne ovat sellaisia asioita, mistä ei saa puhua, mutta minäpä puhun.

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintäministeriön asettama työryhmä esitti raportissaan toukokuussa 2001, että kaupallisten tv-yhtiöiden Ylelle tuloutettava toimilupamaksu puolitetaan heinäkuun alusta 2002 alkaen. Tämä toimenpide nappasi tuolloin Yleltä heti 20 miljoonaa euroa vuodessa. Lopullisesti muiden kanavien toimilupamaksut poistuivat kokonaan tämän vuoden syksyllä digitalisoinnin myötä. Yle menetti toimilupamaksun poistumisen kautta noin 50 miljoonan euron vuositulot.

Toisin kuin ed. Bjarne Kallis täällä toissailtana väitti, ettei kukaan meistä tiedä, mikä on lupamaksu vuodessa, ainakin minä tiesin sen ja myös sen Kallikselle sanoin, että noin 208 euroa vuodessa. Tiesin sen muuten sentin tarkkuudella, koska olin sattunut sen juuri laskun eräännyttyä samana päivänä maksamaan. Eli totuus on vähän toisenlainen, se on nimittäin 208 euroa ja 15 senttiä tarkalleen.

Suomalainen lupamaksu on eurooppalaista keskitasoa. Todettakoon, että muun muassa Islannissa ja Sveitsissä lupamaksu on Suomea suurempi, vaikka noissa maissa yleisradioyhtiöt saavat myös runsaasti mainostuloja. Suomessa mainosten esittäminen on kielletty laissa Yleisradio Oy:stä.

Otetaanpa hiukan historiaa: Tv-maksu vuonna 1995 oli 145 euroa ja nyt siis 208 euroa. Tuolloin televisiokanavia oli kaksi, nyt viisi. Ohjelmatarjonta televisiossa on tuosta ajasta kolminkertaistunut, radiossa kaksinkertaistunut ja samalla kuitenkin henkilöstömäärä on pienentynyt.

Ihmettelin suunnattomasti edellisessä Yleisradion hallintoneuvoston kokouksessa Rkp:n käyttäytymistä. Kokoukseen mennessämme meillä oli käsissä hallituksen esitys, jonka mukaan ruotsinkielinen Radio Extreme olisi lopetettu. Sisään mennessämme kuitenkin hallituksella oli uusi kevyempi ehdotus, joissa tämä kielivähemmistön nuorisoradio saikin jatkaa. Säästöesityksenä oli suomenkielisen ja ruotsinkielisen uutistoiminnan yhdistäminen siten, että toimitukset yhdistyisivät, mutta kumpikin jatkaisi uutisten toimittamista omista lähtökohdistaan.

Meitä on täällä eduskunnassa useita radiossa tai tv:ssä toimineita toimittajia, kuten minäkin. Ymmärrän ja tiedän, että toimitusten yhdistäminen olisi tuottanut runsaasti synergiaetuja. Eipä kelvannut tämäkään rakentava ehdotus hallituskumppani Rkp:lle. Yhdistämisestä, joka olisi selkeästi helpottanut ja parantanut toimintaa, nousi hirveä haloo. Miksi alan ammattilaiset eivät ymmärrä, että saattamalla molempien kielten uutistoimitukset yhteisen uutishankinnan piiriin, se olisi helpottanut molempien kielten toimitusten työtä. Ylehän on lopettanut siis uutisten hankinnan STT:n, Suomen Tietotoimiston, kautta keskittyen omaan uutishankintaan. Siis, mitä pahaa siinä olisi ollut, että helpotetaan kahden erikielisen toimituksen yhteistä uutishankintaa? En ymmärrä.

Arvoisa puhemies! Olen syntynyt Ruotsissa, ollut lapsena ruotsinkielinen Taalainmaalla, Dalarna, Ludvika, ja sitten ainoana - vuoren varmasti koko Sievin kunnan historian ainoana - ruotsinkielisenä Sievissä Keski-Pohjanmaalla pikkupoikana. Olen Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan varapuheenjohtaja. Nämä seikat eivät kuitenkaan merkitse sitä, että en ymmärtäisi faktoja. Kun Yle on rahoituskriisissä, on tehtävä jotain. Edellä mainittu uutisten yhteishankinta olisi helpottanut toimitusten työtä ja keventänyt kuluja.

Ylen budjetista runsaat 16 prosenttia menee ruotsinkielisen ohjelman tuotantoon ja esittämiseen. Kuitenkin esimerkiksi viime vuonna 2006 Ylen ruotsinkielinen FST5 sai vain 0,2 prosenttia katsojien kokonaiskatseluajasta. Kulut 16 prosenttia, katsojat 0,2, miettikääpä sitä. Suomen Yleisradio maksaa myös suomenkielisen television näkymisen Ruotsissa. Viimeisen tilaston mukaan Suomessa on ruotsinkielisiä 289 609 henkilöä, se on 5,5 prosenttia. Ruotsissa on suomenkielisiä sama prosenttimäärä, 5,5 prosenttia, määrältään 470 000. Kahden vuoden kuluttua tulee 200 vuotta siitä, kun Suomi on eronnut Ruotsista. Kas kummaa, siitä huolimatta Ruotsissa suomen kieli on virallisena kielenä - minä osaan ulkoa nämä paikkakunnat - Kiirunassa, Jällivaarassa, Övertorneåssa, Pajalassa, Haaparannassa. Viidessä kunnassa suomi on virallinen kieli ruotsissa. Meillä se on koko valtakunnassa, Ahvenanmaalla jopa ainoana virallisena kielenä. Se olkoon eri asia.

Ihmeitten aika ei ole ohi. Jos Suomessa on 5,5 prosenttia, elikkä 289 000 ruotsinkielistä, saamenkielisiä ja romaneja on suunnilleen saman verran, noin 6 000 kumpaakin, saamenkielisissä oma kanava, omaa ohjelmaa, monia uutisia, hyvä näin. Miksi me maksamme yhteiskunnan varoilla yhdelle kielivähemmistölle näin suuren summan? 16 prosenttia Ylestä menee ruotsinkieliseen toimintaan ja katsojia 0,2 prosenttia. Korostan näitä asioita moneen kertaan, että ne jää kaaliin.

Seuraavaan asiaan, arvoisa herra puhemies! Mielestäni digi-tv:n ongelmia kärjistetään. Kun näin suuri muutos tehdään, uusi tekniikka ei taatusti ole heti valmis. Nyt uudistuksesta on mennyt vain muutama kuukausi, mutta tekniikka alkaa vähitellen olla ojennuksessa. Oli järkevää siirtyä digitekniikkaan kerralla eikä maakunnittain, kuten Ruotsissa. Kyllä se siitä pikkuhiljaa. Olemme Euroopan edelläkävijöitä, olkaamme onnellisia siitä. Yleisradion julkisen palvelun velvoitteen mukaan kaikkien kansalaisten on saatava sama palvelu. Siihenkin Yle on valmistautunut tarjoamalla katvealueiden muutamalle tuhannelle asukkaalle erittäin edullisen mahdollisuuden siirtyä uuteen tekniikkaan satelliittiantennin avulla.

Arvoisa herra puhemies! Tietosuojalaki on mielestäni itsesuojelulaki. Miksi ihmeessä me pelkäämme sitä, että kun ostamme maksullisen kanavan kortin, että samalla rekisteröityisimme myöskin tv-lupamaksun maksajiksi. Aivan kuten ministeri Lindén on tänäkin iltana useasti maininnut, tv-lupamaksu ei ole maksu vain Ylen, vaan kaikkien kanavien katsomisesta. Siis, kun omistat television ja sinulla on siitä yhteys television kanaville, sinä olet velvoitettu maksamaan saman 208 euroa 15 senttiä vuodessa, asuisitpa sitten missä tahansa Suomessa, puhutpa mitä kieltä tahansa tai tunnustatpa mitä uskontoa tahansa.

Muistan oikein hyvin ajan, kun silloinen Kolmos-tv alkoi näkyä Oulussa. Ensimmäinen Oulussa nähty ohjelma oli iltapäivällä: Timo T.A. Mikkosen Tänään, tässä ja nyt. Muistin sen siitä, kun Timo T.A. Mikkonen pyysi minut tähän ensimmäiseen Oulussa nähtyyn ohjelmaansa vieraaksi. Pienenä anekdoottina, että tuolloin muuten Mikkosen palveluksessa oli minua jututtamassa kyseisessä ohjelmassa myös nykyinen kansanedustaja Maria Guzenina-Richardsson. Ei meillä Oulussa nokiteltu, kuten ed. Pulliainen muistaa, siitä tv-lupamaksun suuruudesta, vaikka kaikki kanavat ei meillä näkyneetkään ennen tuota päivää. Sama maksu oli kaikilla, vaikkei kanavat näkyneetkään. Tämä oli hyvin pitkään näin.

Ylellä on julkisen palvelun velvoite. On hyvä, että myös me huonokuuloiset - olen pakotettu käyttämään täällä Suomen korkeinta lainsäädäntövaltaa käyttävän eduskunnan hälisevässä ja erittäin huonoilla äänentoistolaitteilla varustetussa salissa kuulolaitetta - saamme parannusta palveluun tekstityksen muodossa. Meitä huonokuuloisia Suomessa on yli 700 000. Useimmilla huonokuuloisuus johtuu muista syistä kuin minulla, minulla se lienee kärjistetysti sanottuna tarkoitushakuista. Toimin ammattimuusikkona, kuten ed. P. Virtanen tietää, yli 20 vuotta ilman kuulosuojaimia. Hyvät ystävät, kertokaa lapsillenne, että kuulo on arvostettava asia: käyttäkää itse ja määrätkää myöskin jälkikasvunne käyttämään korvien sisään laitettavia tulppia esimerkiksi mennessänne kovaääniseen konserttiin. Minä en sitä ymmärtänyt. Eipä silti, että sitä olisi kukaan minulle tai aikalaisilleni ollut kertomassakaan.

Viestintävirasto on lisännyt tv-lupatarkastajien määrää. Ihmettelen kuitenkin, eikö tällä tekniikan vuosituhannella voida löytää vapaamatkustajia tekniikan keinoin? Taksin voit nykyään tilata kännykällä sanomatta sanaakaan, gps-paikannin kertoo sijaintisi. Miten on mahdollista, ettei myös televisiossa jo hankintavaiheessa voisi olla siru, joka kertoisi muun muassa laitteen sijainnin? Kuulin vasta tänään tai eilen ministerin suusta, että nykyinen tietosuojalaki estää lupatarkastajien pääsyn kerrostaloihin. Olemmeko säätäneet lakeja, jotka suojaavat meitä liikaa? Onko ihmisen tietosuoja karannut käsistä? Järki käteen ja ennen kaikkea järki lakiin. Uskon, että viime kauden erinomainen lakivaliokunnan puheenjohtaja, nykyinen oikeusministeri Tuija Brax, ottaa onkeensa ja vihreydestään huolimatta mitä pikimmin panee alulle tiiviin tietosuojamme purkamisen järkeviin mittoihin.

Aivan lopuksi, arvoisa herra puhemies, en ole kouluttautunut talousviisas, mutta mummon oppien sanoin - Sievissä opittuja asioita 50-luvulla - "ei voi kuluttaa enemmän kuin on kukkarossa". Siitä on lähdettävä.

            


YLE.en
Kirjoittanut: pakkoruotsi 20.6.2008 klo 00.27

Tiedotusvälineet
Yleisradion pääjohtaja Reino Paasilinna erotettiin 1994 (virassaan 1.1.1990 - 31.3.1994), hänen erostaan riemuitsi ruotsalaismielinen Ulpu Iivari ja Tukholma.
Hänen seuraajansa Arne Wessbergin kausi kesti 1.4.1994 - 30.4.2005. Ruotsin kuningas antoi YLEn pääjohtaja Arne Wessbergille Ruotsin Pohjantähtiritarikunnan komentajamerkin. Arne Wessberg ruotsalaisti YLEä tehokkaasti ja esti kaiken pakkoruotsikeskustelun YLEn tv- ja radiokanavilla.
Kielilaista YLEn tv-lähetykset kertoivat kansalle vain muutaman kerran tammikuussa 2003, sekä 27.4.2005 Suomi puhuu -lähetyksessä, kun lähetyksessä oli Suomalaisuuden liiton puheenjohtaja (uusinnat 28.4.2005, 25.5.2005 ja 26.5.2005). Sentään 16.9.2004 Radio Ykkösen kello 16 ja 17 uutiset kertoivat, että poliisien uudet kielitaitovaatimukset ovat romahduttaneet hakijamäärät ja työhönoton. Länsi-Suomen läänin poliisijohtaja Mikko Paatelan mukaan tilanne on jo kestämätön, "kielilain ja ministerin ohjeiden tarkka noudattaminen johtaa käytännössä mahdottomiin tilanteisiin", "tarvitaan helpotuksia kielitaitovaatimuksiin".

Kielilain tiedotus on ollut erittäin huonoa. Lain valmistelu aloitettiin jo 1999, 1999-2002 laista ei ollut YLEn tv-lähetyksissä sekuntiakaan, ei myöskään 2003 tammikuun jälkeen paitsi yllä oleva poikkeus huhti-toukokuussa 2005 sekä presidentinvaalien tv-keskustelu 12.1.2006 ja 14.1.2006, jolloin yksi ehdokkaista kysyi kielilain kustannuksia.1

Kaupallisten tv-kanavien (MTV3 ja Nelonen) tilanne on suomalaisten isänmaan ystävien kannalta vielä huonompi MTV3:n ruotsalaisen omistuksen (Bonnier 100%) ja ruotsalaisten hallitsemien yritysten tv-mainonnan tukkiessa suut. Myös alistaa tarvittaessa puhtaan valheen, Ruotsin hallituksen näkökannan ja varsinkin pakkoruotsin levitykseen.

Uutistenlukijana Satu Sirkiä, Nelosen kahdeksan uutiset mainosti sunnuntaina 17.12.2006 Ihmisoikeusliittoa ja muita ihmisoikeus- ja ympäristöjärjestöjä ja näiden eduskuntavaaliehdokkaita, sekä muita tarkkaan valittuja viherpiipertäjien järjestöjä. (Ensinmainittua esitteli myös yle tv:n iltapäivän uutiset 5.1.2005)
Koko lyhyen historiansa aikana pakkoruotsin vastustajat eivät ole päässeet juuri ollenkaan esille Nelosella. Aihetta hieman sivusi 30.11.2000 länsinaapurin vähemmistöongelmien käsittely punatukkaisen haastatellessa Erkki Pihkalaa.

Kaikki tv-kanavat olivat mukana kielilakisalaliitossa 1999-2003, edistivät ohjelmillaan salailtavaa kielilakia syksyllä 2002 sekä sensuroimalla kaikki mielipidetiedustelut ja jopa lain maininnat, vieläkin.
24.1.2007 Nelosen uutiset (MH) kello 19:41 lähes mainitsi kielilain: "koska karttaehdotuksesta puuttui lain vaatimia ruotsinkielisiä tekstejä". YLEn kuuden uutisten KV mainitsi ruotsinkieliset tekstit viittaamatta kielilakiin. YLEn pääuutisten lukija EP puhui "virheellisistä asiakirjoista", viittaamatta kieliasioihin, lakiin tai peräti (puolueiden kieltämään sanaan) kielilakiin. Bonnierin omistama MTV3 ei käsitellyt aihetta.

Suomen tv-kanaville löytyy vastine arabimaista, joissa tv esittää vain vallanpitäjien näkemyksiä - poikkeuksena Qatarin avoimuudestaan kuulu Al-Jazeera-kanava.

Ylen vallanvaihtoa 1994 edelsi 1993 punapääoman romahdus. Ruotsalaisen rahavallan mahdollinen vaikutus puolueiden äänestyskäytökseen ja tiedotusvälineiden linjaan pitäisi selvittää. Median salailu ja jopa vääristelyt ovat asiassa ilmeisiä.
Lisäksi päätoimittajia kestitsevät lukuisat tahot, mm. Ruotsin valtio. Sanomalehdet, KU 18.7.2003 "suomenruotsalaisista kulttuurirahastoista" rahaa lehdelle. Myös käännössopimus viittaa vahvasti salattuun rahaliikenteeseen valtiolta ruotsalaispuolueelle hintana jostakin - ehkä rahatuesta muille puolueille.


TV:n ja radion* pakkoruotsin tyrkyttäjät :
Michael Franck, Maria Guzenina, Timo Koivusalo, Lasse Lehtinen, Satu Miettinen, M A Numminen*, Jake Nyman*, Peter Nyman, Raija Pelli, PP Petelius, Lasse Pöysti, Pekka Rautio* jne


Michael Franck on toimittanut 2000-luvulla lukuisia tv-ohjelmia, joiden pääaihe on tyrkyttää pakkoruotsia: Hurrit, Suvussa on yritystä jne. Kesän 2005 jazz-ohjelman hän toimitti ruotsiksi, vaikka lähes kaikki haastateltavat olivat suomenkielisiä.
Michael Franckin mainostaman salaisen kielilain tarkoitus on heikentää suomen kielen asemaa Suomessa ja erottaa valtion viroista kaikki ruotsin kieltä osaamattomat, esim. 2004 syksyllä esillä oli tuhansien poliisien erottaminen. - Tarkoitus lienee alistaa Suomen poliisikunta suoraan Tukholman alaisuuteen.

Maria Guzenina 6.1.2005 Leikin varjolla -ohjelmassa vaati poliiseilta (ja ilmeisesti kaikilta suomalaisilta) täydellistä ruotsin kielen taitoa.

Timo Koivusalo Leikin varjolla -ohjelmassaan tyrkytti pakkoruotsia ja myös antoi vieraittensa (myös poliitikkojen) tyrkyttää ruotsalaisuutta.

Lasse Lehtinen Haluatko miljonääriksi -ohjelmassa 2002-03 vaati puolisalaisen kielilakiäänestyksen lähestyessä kysymyksissä kilpailijoilta ruotsin kielen ja myös Ruotsin maantieteen hallitsemista2. Ohjelma siirtyi syksyllä 2005 ruotsalaisen Bonnier-suvun omistamalle tv-kanavalle, jolloin sama pakkoruotsin tyrkytys jatkuu (kuva alhaalla). Vallanpitäjien mieliaiheen tuputus jopa tietokilpailuissakin on tyypillistä diktatuurimaille kuten entisille sosialistimaille ja siirtomaille.

Satu Miettinen 16.8.2005 Ajankohtainen kakkonen -ohjelmassa käsitteli Suomen ja Ruotsin oikoratoja, haastatteli useita kertoja ruotsiksi eikä käyttänyt Uumajasta sen suomenkielistä nimeä.

Jake Nyman Radio Suomessa 20.6.2005 kello 1:25 väitti "Kent on riittävä syy pakkoruotsiin" ja viittasi tunnettuun tupakkamerkkiin. Yölähetyksen ainoa aihe oli pakkoruotsin tyrkytys.

Pitkään asiallinen Poliisi-tv muuttui syksystä 2005 alkaen tuottajansa Raija Pellin johdolla virallisen kielipolitiikan kannattajaksi, esimerkiksi toisti rkp:n kielipoliittisen näkemyksen 30.3.2006 22:28 ja esittelee jatkuvasti ruotsia tai muita kieliä opiskelevia tai puhuvia poliiseja. Poikkeuksellisesti 8.9.2005 Lappeenrannan poliisi sai arvostella kielitaitovaatimuksia. Joskus miedontavat vaatimuksia puhumalla muitten kielten tarpeesta.

Pakkoruotsin tyrkyttäjät ovat ajamansa asian mukaisesti suvaitsemattomia. Tv:n Hurrit-sarjasta tuttu Pirkka Pekka Petelius 1980-luvun tv-viihteessään pilkkasi Pohjois-Suomen murteita puhuvia matkimalla näitten puhetta, mutta hän sijoitti niitten h:n paikan aivan väärin, mikä loukkasi murteen puhujia.
- Vain met saamma Ruottin kuninkhaalta mittaleita eikä kukhaan muu.
- Ruottissa vanhukset tyrkättiin kallioltaa alas. Sielä persheet tervathaan.

(ruotsin ättestupan = kallio, josta sukulaiset syöksivät vanhukset kuolemaan, koska näitä piti ruokkia)

Lasse Pöysti mainosti ruotsin kielen kielikylpyjä 26.11.2003 MTV3:n 19 uutisissa.

Pekka Rautio 24.4.2003 Radio Suomen Tilauspakinassaan Tänään iltapäivällä -lähetyksessä antoi erheellisesti ymmärtää ruotsalaisten asuneen Suomessa ennen suomalaisia ja paheksui Porvoon suomalaisia nimiä Itäsalmi ja Kilpilahti. (Samoin Ajankohtainen Kakkonen käytti 1.11.2005 Kilpilahdesta vain sen ruotsinkielistä nimeä ja Venäjälle 1944 luovutetusta Koivistosta vain sen venäjänkielistä nimeä)


Sananvapaus kärsii sensuurista: tietynlaiset mielipiteet ja kaiken tiedon tietyistä aiheista vallanpitäjät sensuroivat tiedotusvälineistä armotta, mistä kielilain käsittely on oiva esimerkki. Sananvapautta ei ole, sillä suomalaisten mielipiteen vapautua pakkoruotsista tiedotusvälineet ovat vuosikausia jättäneet kertomatta.
Esimerkiksi 7.12.2005 kello 19 uutisten Marjo Lehikoisen toimittama juttu epäsuorasti kiistää jopa pakkoruotsia vastustavien olemassaolonkin - ja tämä on vaarallista. Seulan läpäisi vain Tehyn toive helpottaa ilmeisen kohtuuttomia ruotsin kielen taitovaatimuksia vain ulkomaalaisille muun kielitaidon hyväksi.
Kuvaavasti Ylen tv1:n pääuutisissa haastateltiin 27.4.2006 vain ruotsinsuomalaista, joka kannatti Ruotsin valtion virkamiehen nimittämistä Suomen Opetushallitukseen valvomaan suomalaisten pakollista ruotsin kielen opetusta. Muita henkilöitä ei haastateltu, esimerkiksi asian vastustajia tai päättäjiä3. Touhu vaikuttaa maanpetokselta, on esitetty vertaus sodanjälkeisestä valvontakomissiosta.

Suomen Tietotoimisto (STT) on poliittinen uutistoimisto, jolla on ruotsalainen rkp-haara. STT julkaisee tarvittaessa myös poliittisesti tarkoituksenmukaisia vääristeleviä uutisia: alkuvuonna 2003 STT julkaisi väärennetyn mielipidetiedustelun ja unohti noin 50 täysin päinvastaisen tuloksen antanutta mielipidetiedustelua: 70 % kansasta on pakkoruotsia vastaan, mitä STT ei ole tiettävästi koskaan julkaissut.
Rehellisiä mielipidetiedusteluja media ei julkaise aiheista, joissa kansalla on eri mielipide kuin vallanpitäjillä. Gallupien julkaisemiset kaipaavat selkeitä pelisääntöjä. STT:n väärennetyn mielipidetiedustelun julkaisivat tv-kanavat, radio ja lehdet - kun taas muut saman aiheen mielipidetieddustelut media sensuroi ruotsalaisten käskystä. STT syyllistyi räikeästi politiikan tekoon vain kaksi viikkoa ennen eduskuntavaaleja 2003. STT:n pääomistaja vuonna 2003 oli ruotsalainen Bonnier (28,9 %), lisäksi suomalaisia lehtiä. Ruotsalaisuutta mainostavia juttuja STT julkaisi myös joulukuussa 2005, taas ennen vaaleja - STT on vallanpitäjien uutistoimisto.

Vuoden 2003 STT:n päätoimittaja Mikael Pentikäinen kuuluu vanhoillislestadiolaiseen lahkoon, jonka jäsenet äänestävät aina Keskustaa. "Uskovaiset" eivät katso tv:tä ja kieltävät ehkäisyn, joten 10-15 -lapsiset perheet ovat lahkossa yleisiä. Toinen median vanhoillislestadiolainen on MTV3:n kirjeenvaihtaja Helena Petäistö ja eduskunnasta löytyy Kyösti Karjula.

Viitteet
* 1 Seuraavan päivän eliitin lehti Helsingin Sanomat yritti vaientaa presidenttiehdokkaan soimaamalla häntä ankarasti. HS:n ruotsalaislinja näkyy uutisten pitkäaikaisessa sensuroinnissa: ruotsinkielisyyden kulut ja asian kielteiset puolet lehti salaa erittäin huolellisesti ja tarvittaessa levittää harhaanjohtavia tietoja. Esimerkkinä harhautuksesta on syksyn 2004 ruotsintajan kolumni saaristomaakunnan syrjäkuntien talousvaikeuksista, vaikka maakunta saa Suomen valtiolta muhkeat tuet (0,45 % valtion kaikista tuloista). Saaristomaakunnan linja-autoliikenne on muuten matkustajille ilmaista. Henkilösuhteitten kautta lehden kirjoitteluun vaikuttaa ilmeisen voimakkaasti Ruotsin hallitus.

Kielilaista vaikenija, Erkki Pennanen, HS
25.2.2006 tv-ohjelma Lauantaiseuran toimittaja Lehtilä leimasi pienen puolueen presidenttiehdokkaan asiattomasti Esko Antolan avulla, koska tämä ei ollut julkisesti tukenut presidentinvaalin toisella kierroksella sdp:n ehdokasta. Toimittaja Lehtilä oli kirjoittanut sdp:n presidenttiehdokkaan 2006 vaalikirjan. Lauantaiseuran poliittisuus näkyy siinä, ettei sdp:n poliitikkoja ohjelmassa arvostella juuri koskaan. Muita vieraita yleensä nälvitään, varsinkin jos ovat kauempana puolueen yhteistyölistalla. Tavallisella kansalla ei ole mitään asiaa sdp-herrojen Lauantaiseuraan tai esim. puolueelle pyhitettyihin lukuisiin virkoihin.

* 2 Lasse Lehtinen kuuluu sdp:n oikeistosiiven sisäpiiriin ja hän on puolueen eurokansanedustaja. Lipposen hallitusten ja sdp:n politiikka oli 1995-2003 erittäin oikeistolaista, hallitus mm. myi monia valtionyhtiöitä kansainväliselle rahavallalle. Kemiran myynnin vuonna 2001 SAK kuitenkin kykeni estämään. Lipposen hallitusten oikeistolaisuuden vertauskuvallinen huipentuma oli vappu 2000, jolloin kaupat saivat olla auki, kaikkien työväenpuolueiden siunauksella.

* 3 Poliitikot noudattavat johdonmukaisesti valheellista tapaa haastatella YLEn tv:ssä ajamansa asian kannattajaa, joka on mahdollisimman kaukana poliittisista päättäjistä. Tv antaa kuvan, että haastateltu henkilö muka päättäisi asian eikä esim. jutun leikannut toimittaja, yhtiön poliittinen johto tai kansanedustajat. Tällöin haastattelut ovat aina yksipuolisia ja ohjaavia, asian vastustajia tv-yhtiö ei haastattele koskaan. Itse päättäjiä ei myöskään haastatella, jotta näillä olisi rauha äänestäjiltä tehdä ikäviä päätöksiä.



Närpiön kansallislaulu

Voi siinä jälkikasvulla pikkasen silmät harittaa
kun iät ja ajat siskon veljellensä parittaa
Tomaatteja viljellään ja suomen kieli on pannassa
molotetaan Närpes-Svenska ja piehtaroidaan lannassa

Läpi maalaismaiseman ajan ja jälleen näen sen
oikein perus Närpiöläisen
Ei suunnasta oo niin väliä kun kulkee molottaen
on kaikki raajat eri paria sen

No serkku serkun nai
ne on onnessa totta kai
Kun Turolf Magnuksensa vihdoin viimein sai
Taas kaikaa häämarssi pitkin kasvihuoneita
on kaikki sukurutsatut ja -ratsatut niin juoneita

Läpi maalaismaiseman ajan ja jälleen näen sen
oikein perus Närpiöläisen
Ei suunnasta oo niin väliä kun kulkee molottaen
on kaikki raajat eri paria sen

Heija heija

Läpi maalaismaiseman ajan ja jälleen näen sen
oikein perus Närpiöläisen
Ei suunnasta oo niin väliä kun kulkee molottaen
on kaikki raajat eri paria sen
on kaikki raajat eri paria sen

Klamydia


©2018 SUOMALAISUUS / Kirjoituksia - suntuubi.com